Kestävä kehitys: Voivatko muotoilijat pelastaa maailmaa?

Blogi

Muotoilijoiden keskuudessa on vuosikymmeniä käyty diskurssia siitä, mikä alan ja sillä työskentelevien rooli maailmassa on. Palvelevatko muotoilijat vain asiakkaita ansaiten leipänsä hinnalla millä hyvänsä vai onko heillä varaa valita vain töitä, joita haluavat tehdä? Kunkin todellisuudet ovat varmasti näiden ääripäiden välissä, mutta omien arvojen yhteensovittaminen tarjolla oleviin toimeksiantoihin voi olla haastavaa.

Tämän vuoksi päätin hakea nyt opintojen loppuvaiheella Turun alueen Kiertotalous 2.0 -oppimisympäristöön työharjoitteluun, kun tilaisuus ilmeni – tämä kuulosti paikalta, jossa pääsisi tekemään ympäristötietoisia, kestävien ratkaisujen oikeita hommia, joita voisi hyvillä mielin esitellä ja muistella myös tulevaisuudessa. Ensimmäinen tehtäväni sijoittuikin vaatemaailmaan tekstiilien kestävään kiertoon keskittyvän Telaketju-hankkeen kokeiluun, jolla on myös ihana nimi: Vaaterakkaus. Omassa yliopistossani on erikseen vaatetussuunnittelun koulutusohjelma, jota opiskelevien kautta on itsekin vuosien mittaan tullut tietoisemmaksi juuri vaatetusalan suuresta potentiaalista ja vastuuosuudesta kestävämmässä kehityksessä. Nopeasti hajoavat, halvalla ja epäeettisesti tuotetut, impulsiivisesti ostetut, vaihtuvien trendien mukaiset vaatteet ovat pikamuotiin liittyviä ongelmia, joita välttääksemme voisimme ennemmin arvostaa yksittäisiä, jo olemassa olevia vaatekappaleita enemmän. Tähän tähtää Telaketjun uusi kokeilu, joka tehdään yhteistyössä Vaatepuun kanssa.

Vaaterakkauskokeilussa tehtäväni on ollut suunnitella Vaatepuun lainattaville vaatteille uudenlainen vaatelappu, johon voi merkitä vaatteille tehdyt korjaukset. Lapun tarkoitus on kehottaa lainaajia pidentämään vaatteen käyttöikää. Se kehottaa pitämään vaatteesta huolta ja osallistumaan vaatteiden ylläpitoon, vaikka vain pienesti – kaikki kun vaatteita pitävinä kuluttajina olemme kuitenkin osallisena vaateteollisuudessa. Suurin muutosvastuu on lopulta suuria rahoja pyörittävillä yrityksillä, mutta kulutuskäyttäytymisellä voimme ilmaista mielipidettämme käyttämällä pidempään vanhoja vaatteita uusien ostamisen sijaan. Muotoilijat voivat osallistua prosessiin tekemällä siihen liittyvästä materiaalista mahdollisimman houkuttelevaa, helppokäyttöistä ja ymmärrettävää.

Kuten Nico Macdonald vuosia sitten esseessään Can Designers Save the World? (And Should They Try?) pohtii, muotoilun vaikutusta samaan aikaan sekä yli- että aliarvioidaan. Visuaalisella ilmeellä ei ehkä vaikuteta itse tuotteen toimivuuteen, mutta sillä luodaan uskottavuutta, imagoa ja yhteyttä kuluttajiin sekä voimistetaan viestiä tuotteen takana. Jokainen muotoilija voi pyrkiä suuntamaan osaamistaan niille tahoille, joiden intressit vastaavat omia. Vaaterakkauskokeilu käynnistyy marraskuussa, osallistuthan sinäkin!