Korkeakoulujen ryhmätyöt ovat kestoaihe, josta tulee monipuolisesti palautetta opiskelijajärjestöille sekä korkeakouluille. Ryhmätöiden ympärillä oleva keskustelu on kuitenkin kaukana asiallisesta ja rakentavasta tavasta lähestyä hankalaa ja monisyistä kokonaisuutta.
Korkeakoulussa ollaan parhaimmillaan ensimmäisestä kurssista lähtien tekemisissä ryhmätöiden kanssa. Kuitenkin opetus asian ympärillä on puutteellista tai sitä ei ole lainkaan. Korkeakoulut tuntuvat elävän harhassa, jossa ryhmätyöskentelyä ei voida opettaa teoriassa, vaan sen voi oppia vain tekemällä. Tämä tuntuu erikoiselta varsinkin ammattikorkeakouluissa, jotka ovat erikoistuneet malliin, jossa teoria muuttuu käytännöksi.
Ryhmätöiden määrät ovat kasvaneet ja tätä ilmiötä edesauttavat myös tulevaisuudessa kasvavat opiskelijaryhmät ja henkilöstöresurssien pienentyminen. Lisäksi usean korkeakoulun ongelmana on liian pienet tilat opiskelijamäärään nähden. Toteutuksien tekeminen ryhmätöinä saattaa muuttua liian houkuttelevaksi ratkaisuiksi juuri kuvattuihin ongelmiin. Tämä ei kuitenkaan ole pedagoginen tai millään muullakaan mittarilla kestävä peruste tehdä toteutusta ryhmätyönä.
Ryhmätyöt eivät ole korkeakoulutuksen ongelma, niiden opetus on. Kaikessa opetuksessa tulee olla pedagoginen kulma, eivätkä ryhmätyöt tee asiassa poikkeusta. Jotta ryhmätyötä osattaisiin huomioida oikealla tavalla, niin niiden tulee olla kirjoitettuna auki toteutussuunnitelmissa. Moninaisia malleja on olemassa, joissa osassa ryhmätyöt on mainittu osaamistavoitteissa, mutta ei arviointiperusteissa ja toisin päin. Pedagogisesti katsottuna on erittäin ongelmallista, jos arvioidaan asioita, jotka eivät ole osaamistavoitteita. Tämä ristiriita aiheuttaa paljon ongelmia ja samalla herää huoli siitä, että miten voidaan todeta, että opiskelijat ovat saavuttaneet osaamistavoitteet, jos näitä osaamisen alueita ei ole arvioitu vaan arviointi kohdistuu täysin muihin asioihin.
Huonoilla ryhmätyövalmiuksilla varustetut ryhmät eivät tue halutulla tavalla oppimista tai kehitä tarvittavia ryhmätyötaitoja. Myös riski kaikille vaarallisille lieveilmiöille, kuten kiusaamiselle lisääntyy. Opetuksen puutteellisuus ryhmätyöskentelystä saa ryhmätyöt näyttämään laiskalta pedagogiikalta, jossa tarkoitus on vähentää arvioitavien kokonaisuuksien määrää ja vierittää opetuksen vastuuta opettajalta ryhmille.
Ryhmätöiden opetuksen vähyys ei ole ainoa ongelma, koska suurimpia haasteita ryhmätöiden osalta on usean toteutuksen päällekkäiset ryhmätyöt. Koulutuksen suunnittelussa tuleekin löytää keinoja estää se, että yhdellä opiskelijalla ei ole syksyn aikana päällekkäin neljää tai useampaa ryhmää, jossa on kaikissa eri jäsenet.
Ryhmätyöt eivät ole siis vain opetusmuoto, vaan se on taito, jota pitää opiskella. Ryhmätyöt eivät siis ole opiskeluita helpottava asia, vaan aiheuttaa uutta opittavaa, eli toisin sanottuna lisää kuormaa opiskelijoille. Ryhmätyöt tulisikin siis laskea suunnittelussa aina raskaammaksi kuin yksilötyöt. Vaikka ryhmätyöt keventäisivät opetushenkilöstön työmäärää, niin se ei sitä opiskelijoille tee.
Ryhmätyöt ovat opiskeltava asia, eikä vain pelkkä opetuksen metodi. Ryhmätöihin ei kuulu käyttää vähemmän resursseja, vaan päinvastoin resursseja tulee osoittaa juuri opetukseen, jonka tavoitteena on ryhmätyötaitojen kehittäminen. Annetaan siis ryhmätöiden opettamiseen aitoja resursseja ja hyväksytään se, että ryhmätyön ammattilaiseksi kasvetaan ja korkeakoululla on erinomainen mahdollisuus tuottaa entistä parempia ryhmätyöskentelyn ammattilaisia.
Lisätiedot:
Olga Hellman
Chair of the board
olga.hellman@opiskelijakunta.net
p. 045 670 5011
Jukka-Pekka Salmela
Advisor of advocacy and guidance
jukka.salmela@opiskelijakunta.net
p. 0413123874