Hallituksen esitys kokonaisen tutkinnon suorittamisesta avoimen väylän kautta todistaa jälleen, miten hallituksen todelliset intressit eivät ole työllisyyden parantamisen tai osaamisen kehittämisen puolella.
Hallitus kasvattaa tuloluokkien välistä kuilua kurittamalla köyhimpiä väestöryhmiä ja jakamalla verokevennyksiä rikkaimmille. Lakiesitys korkeakoulutuksen maksullisuudesta maalaa raa’an kuvan tulevaisuudennäkymistä. Maksullisen korkeakoulutuksen mahdollistaminen raottaa ovea ilmaisen korkeakoulutuksen täydelle lakkauttamiselle, varsinkin kun osana esitystä luvataan korkeakouluopintojen maksuttomuuden säilyvän ”Ainakin vuoteen 2040”.
Mikäli oman koulutustason ja sen kautta tulojen kasvattaminen vaatii valtavan investoinnin koulutukseen, nousee pienituloisen henkilön kynnys hakeutua opiskelemaan valtavan korkeaksi, jopa mahdottomaksi. Avoimen väylän opiskelijat eivät ole oikeutettuja opintotukeen tai muihin opiskelijan etuihin, joten myös opintojen aikainen toimeentulo voi osoittautua liian kovaksi palaksi lompakolle. Mikäli uudistus menee läpi, toteutuessaan se lisää syrjäytymisen riskiä ja kasvattaa tuloeroja merkittävästi.
Ministeri Talvitien perustelut lakiesitykselle ovat räikeästi todellisuudesta vieraantuneita. Vastahakoisuus kuunnella korkeakoulujen ja opiskelijajärjestöjen kritiikkiä todistaa, että lakiesitys ei pohjaudu koulujen tai opiskelijoiden tarpeisiin, vaan hallituksen haluun parantaa hyvätuloisten asemaa.
Se, että yliopistot ilmoittavat vuoron perään, etteivät aio ottaa maksullisen koulutuksen mallia käyttöön kertoo siitä, että uudistus ei ole tarpeellinen tai harkittu. Maksullisten opintojen mahdollisuus aiheuttaa myös valtavan riskin sille, että opetuksen laatu kärsii myös maksutonta väylää opintojaan suorittavilta.
Olen itse alanvaihtaja, joten väite siitä, että aikuiset vievät opiskelupaikkoja nuorilta tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Haluan kehittää osaamistani, olen opintoihini motivoitunut ja työtilanne ensimmäisellä alallani on lohduton. Onko siis todella parempi vaihtoehto pitää kanssani samanlaisessa tilanteessa olevia työttömänä sen sijaan, että mahdollistetaan jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen? Ensimmäisen tutkinnon suorittaminen ei myöskään ole nuorien etuoikeus, vaan ensimmäisen korkeakoulupaikkansa voi vastaanottaa minkä ikäisenä tahansa. Ensimmäisen opiskelupaikkansa vastaanottava henkilö voi olla täysin samassa elämäntilanteessa, kuin toista tutkintoaan suorittamaan lähtevä.
Ohituskaista opetukseen luo myös kysymyksen todellisesta motivaatiosta ja todennäköisyydestä suorittaa kallis tutkinto loppuun. Jos hallituksella on huoli siitä, että toista tutkintoaan suorittava vie paikan motivoituneelta ensikertalaiselta, on otettava myös huomioon rahalla tutkintoaan suorittavien vaikutus aloituspaikkoihin. Opetuksen resurssit eivät taianomaisesti lisäänny, kun opetusryhmään lisätään kasapäin polkuopiskelijoita, vaan pahimmillaan tämä saattaa leikata aloituspaikkoja ilmaiselta väylältä.
Ymmärrän täysin, miksi aloituspaikkoja halutaan kohdentaa ensimmäistä tutkintoaan suorittaville, mutta se ei saa poistaa mahdollisuutta uudelleenkouluttautua, mikäli ensimmäinen tutkinto ei olekaan itselle sopiva, tai alalle ei työllisty. Moni tekee alavalintansa todella nuorena, kun tuleva urapolku on vielä epävarma, jonka lisäksi työelämän tarpeet elävät jatkuvasti.
Mikäli tulevaisuuden Suomi todella haluaa eri alojen ammattilaisia, hyvän korkeakoulutusprosentin sekä toivoa työllisyyden parantumiselle, on korkeakoulutuksen oltava saavutettavaa ja kouluun pääsemisen mahdollisuuksien tasavertaisia tulotasosta ja lähtökohdista riippumatta.
Lisätiedot:
Kia Karne
Vaikuttamisen asiantuntija
kia.karne@turkuamk.fi
Olga Hellman
Chair of the board
olga.hellman@opiskelijakunta.net
p. 045 670 5011